essay time

Here it is again, the most intensive and stressful time of the year: essays! So far, one down - three to go. In a way I really enjoy the fact that during essay research and writing you go really deep into the topic and learn so much.. and at the same time you learn about essay writing, building the arguments, analysing, referencing, structuring paragraphs, ... all sorts of academic and useful stuff. Hey and I had my first presentation ever given at university. It was not too bad, of course I was scared hehe, but all in all it went really well and my seminar group had a good laugh as well (at me or my joke, i cannot tell) ... So goood times! I am really trying to overcome my shyness in the seminars.

It is still pretty warm in here and rainy (suprisingly)! A polish miracle man came to save my room from mold fungus stuff earlier this week (that was spreading in my room) and he washed the blinds as well when he grew tired of listening me complain about the dirt on it :D And he fixed the fan in the kitchen and promised to come again to clean the microwave and some other stuff as well - for free! yey. I guess moaning sometimes brings positive outcomes. I have to figure what to complain about next time hehehe. No just kidding, I wouldn't do that.

Three weeks and I will be finished with lectures. This semester has gone so so so fast. F A S T !
goodnight now

Oh happy days!

How do you know that two Scandinavians (more correctly: from Nordic countries) are living in the same household? There are three cheese slicers in the drawer. (osthyveln/juustohöylä)

I was really tired and a little bit sad today when I went to my Global Environmental Politics lecture today. I sat down and took my notebook out of my bag, placed it on the desk and suddenly saw that someone had carved out some text on the desk. I read it and had a big smile on my face for the rest of the day. This is what it said:

"...Imagine an elephant.
Now imagine another elephant.
You thought of the same elephant twice didn't you...
You Prick."

kipeenä :(

I take one day off, which was yesterday, and afterwards it is so HARD to get back to the study mood. I'd so much rather wach a dvd, sing a song, eat B&J Caramel Chew Chew, stand on my head, ... anything but concentrate on studying. One day, just one day I had off 'cause I was feeling awefully sick and had to stay in bed or lay on the couch the whole day and now it is the hardest thing ever. I should be writing a little essay on the Kurdish question in Iraqi politics... and my motivation is a very big and round ZERO. lekker man! Haha, I hope tomorrow will bring some better resaults.
We had a plumber guy here today and hopefully he got the washing machine fixed for last time I tried getting some laundry done the machine cycled for 16 hours.. lol.
I think I need to get back on the game as well: basketball! my body feels awefully lazy because of just laying in bed...

W A L E S

It is grrreat to be back! I love it here. This year I have even better courses than last year, especially second semester it will be just amazing! Right now I have three modules: 1) Global environmental politics, sustainability and security, 2) Contemporary Latin America, 3) Islam, Foreign Policy and the Developing World. No complains!!!
I have two weeks of lectures behind me and I am already swamped with assignments and reading-to-do. Feels like I am two years behind... though I have learned here that there is and always will be something you could do more and better so no reason to get upset about the "falling behind" -feeling. Of course I did spend last week in Denmark instead of attending the first week of lectures... so here we are! What would life be if we did not have to bear the consequences of our actions.
Ålborg, Denmark was grrreat! I loved it. Friendly people, interesting discussions, great food, good wine, nice entertainment, ... Why not!
I went back to basketball this year and well.. I love it! I am playing for the first team but feel like I am the worst (least experienced) player which means that there is only one way up. I feel that every practice I am developing my game, getting more skills and becoming more fit. I really enjoy the feeling after a successfull practice when the team has worked really hard together.
I kind of had to quit all other extracurriculars, this one hobby of mine is quite demanding so besides I'm only committing for church activities, especially 24/7. Well and maybe salsa classes on Tuesdays.. They are just offering too many good things here! Besides, they are not letting the second year students have it easy which means that I need to continue reading about Conceptual perspectives on gender in Latin America now and continue writing some other time!
Ta-ta!

The northest city in the world

 

 

Okay the layout is really weird here, some reason I cannot write between the pictures or it gets all weird and mixed up. So I will just briefly comment something in the end here. So these pictures are from the first morning in Hammerfest. We were really lucky to have such a beautiful and sunny weather. It felt incredible to wake up that morning and look out of the window. I felt that we were either in Iceland or Moon.. it must be the lack of trees around there. Also as it was the beginning of autumn when the leaves start changing their color to yellow and red, in Hammerfest the GROUND changed color. Of course there are no leaves because there are no trees, so the color of the ground really stands out with its all beautiful colors and shades of different red and brown. The landscape is kind of rough and that is what makes it so pretty. Deep fjords around, colorful tall houses situated in every possible edge of the hill, the  Arctic Ocean with the gasboat with four gas tanks! Also I think Hammerfest has the coolsest clouds ever! And it is SO clean over there. The air is fresh and cool, eg., if a car drives pass you the air suddenly seems so polluted, whereas living in big city one car passing does not make you cough, probably won't even notice. 

From Tampere to Karasjok

10/9/2010, 11/9/2010

Tampere, Rovaniemi

Rovaniemi

Lapin jælleenrakennus 1944->

Inside and outside the bus

Kaunis Inari-jærvi bussista sekæ Lapin upeaa ruskametsææ.

Tampere

7/9/10-10/9/10

After spending several days in Tampere I must say that I am quite fond of the city. Before le tour de Finland I only knew the area around Hameenkatu which is rather noisy and full of pollution. Now I got to walk beside Tammerkoski, see the old Finlayson industrial area, walk in beautiful parks, see Tallipiha - old stable thingie with hand crafts and a sweet cafeteria, go to the Univeristy of Tampere, find my way around Kaleva, Kissanmaa and much more. Eventhough the amazing and unusually hot summer has ended and the autumn has began, its colorful trees and cool fresh air is almost as good.

It was wonderful to see some family as well as so many friends in Tampere and the hospitality around was heart warming. Thank you friends for being part of the amazing adventure!  

In a lift at the University of Tampere

Olin M:n ja E:n kanssa muutamana paivana kaymassa Tampereen yliopistolla, muun muassa kirjastossa ja lounasravintolassa. Sen lisaksi paadyin yhdelle KV-politiikan luennolle feminismista jonka piti kaksi naisluennoitsijaa jotka tulivat Oslosta ja Kaliforniasta. Oli oikeasti ihan mahtavaa olla taas luennoilla ja kaikenlisaksi viela englanninkielisella!

Kaytiin Kiian kanssa kiipeilemassa, oli ihan huippua.. ja kadet jumissa seuraavat kaks paivaa.
Eevan kanssa kævimme Muumimuseossa.

Tampere

Just some random person on a bus stop but she had such cool clothes to be hiking with, really stylish don't you think!

Just around the centre of Tampere, good times, good friends!

Iso-enon ysikymppiset

Great uncle's 90th Birthday - Congratulations! 

Great party, good food, really enjoyed the music haha.

1st pic the siblings, 2nd pic grannie, aunt and her husband, 3rd pic dear grandparents, 4th pic my aunt and great uncle

I love my family.

matka jatkuu

 

2/9/2010 

I had the priviledge to stay at my brother's for a couple of nights and of course more importantly I got to spend some time with him. I love my little brother who has grown so much during the past year both in height and wisdom. :) - - - Me käytiin muun muassa Tennarin Etelä-Afrikka näyttelyssä, joka avautu meille molemmille aika eri tavoin. Taas kerran huomasin miten ahdistavaa taide ja erilaiset taideteokset voivat olla, yksi lisää syitä miksi en oikeastaan halunnut lähteä millekään taidealalle. Voisihan taidekin olla kaunista, positiivista ja innostavaa, mutta tietysti yksi taiteen tehtävistä: yhteiskunnan kritisointi, olisi paljon vaikeampi silloin täyttää. Oli miten oli, ei sen jälkeen ollut kovin kiva olo, mutta onneksi sai tavata kivoja kavereita.

 

Tämä kuva sopii hyvin sisaruskuvan alle: ystäväni Sirja ja minä - meitä on useammankin kerran luultu siskoiksi! Istuttiin kahvilabaarissa usempi tunti jakaen sydämen saloja, yhdessä itkien ja nauraen. Joitakin ystäviä ei tarvitse nähdä kuin kerran vuodessa ja juttu jatkuu siitä mihin viimeksi on jääty. Sirja olet yksi niistä! 

Illalla päädyin Espoon Matinkylään Majakka-seurakuntaan. Matka sinne oli sinänsä jo mielenkiintoinen (istahdin Matinkylä-otsikkoiseen bussiin ja huokasin ylöspäin että Isä johdata mut sinne pliis kun ei ollut aavistustakaan mihin oon menossa, eikä tienny kahden eri bussin kuskitkaan, no sinne mä päädyin sitten kuitenkin ja ihan ajoissa). Katajainen Kansa -niminen Reggae gospelyhtye jamitti illan ja kansa tanssi. Oli ihan huippua tanssia/notkua rivissä tassut taivasta kohden. Ja kiitos yllä oleville ystäville pääsin turvallisesti itä-Helsinkiin nukkumaan. 

3-4/9/2010

Lauantaiaamuna pitkien etsintöjen jälkeen löysimme Salmisaaren Elixia -kuntosalin Ruoholahden teollisuusalueelta. Vaikutuksen teki niin kiipeilyseinä, beachvolley mahdollisuudet kuin itse Elixian infrapuna-sauna, joka parantaa kaikki taudit, kivut ja vatsanväänteet. Harmi vaan että yhteissaunaan tarvittu uikkari oli unohtunut matkasta ja siskon vauvapyyhe peitti vain yhden pään kerrallaan. Onneksi kaikki kuitenkin valui lauteilla horroksen ja hurmion väliasteilla ja saimme A:n kanssa nauttia upouudesta hehtaarisalista kaikkine vempainineen päivineen.

Iltapäivällä suuntasin Vantaan Kuninkaanmäkeen ja sain syödä itseni kylläiseksi kummien antoisasta ruokapöydästä. (en syönyt siis puuta vaan ruokaa + jälkkäriä + kahvia). En sieltä ottanut sen kummempia kuvia koska perinteen mukaisesti valuimme olohuoneen pehmeillä sohvilla elokuvia katsellen ja kuulumisia jakaen. Sunnuntaihin sain herätä kahvimukin äärellä ja jälleen kerran kummitätösen herkkuja maistellen. Lähtiessä nappasin kuvan kummisedän tekemästä Colargol-nallesta jonka levittelyoikeutta mulla ei ole, joten laitan tällasen ihan pienen kuvan vaan. Jos rikos on pieni niin kukaanhan ei sitä huomaa!?
Illaksi päädyimme Poriin isovanhemmille kylään ja täällä mä sitten dataan kaikista seurustelumahdollisuuksista huolimatta. Huomenna isoenon syntymäpäiville... ja niistä myöhemmin lisää.
Cheerio!

Tour de Finland

I think it is time to update a bit. I have been in Finland for almost three months now which is a really long time! Sometimes it feels like university and a year in Aberystwyth is just a dream and this is the only reality. Four months of holiday is a very long time! It must be so weird going back to Wales in the end of the month, right now I can not even imagine it. However there is no reason to focus too much on future because this moment is what counts and we should not let it slip out of our hands but live in the moment and enjoy life! And that is exactly what I am doing and going to do.

For the past couple of months I have been working in Hamina which has been fairly interesting, sometimes challenging, other times amusing and silly. Maybe the best way to describe it is something like bouncing between routine and inspiration. I have learned and taught, laughed and worried, been exhausted and chilled. All in all, the different experiences and the lessons learned from this summer will surely carry me for a long time. Praise the Lord :)

The second of September I started  a/le tour de Finland, which is my own little/enormous mission tour in Finland and Norway. My tour started yesterday from South-East Finland and already I have had memorable and exciting times. So far the tour has been a success! Quoting my two friends, I was only "two and half days late" from what was the plan. This very well describes the texture of the trip: my plan becomes no plan on the way, and I take it as it comes. Of course a loose plan fits in disappointments and surprises but it also has a potential for excitement and freshness!

    2/9/2010 in the afternoon
On the way to my little brothers flat in Myllypuro I stopped by these artistic installation and for the first time I realized their potential in photography! I started taking funny pictures by them but then realized I was not the only one. A man in a wheelchair was also taking pictures by the metal squares and I found out he is a Russian photographer since 1984 (photographer since then) called Nikolay. He took this photo of me though I do not think he really like my Canon as he is used to some Russian cameras. We had a fairly interesting conversation but then I was already an hour late from somewhere I was supposed to be (plus two and half days) so I had to run inside and quickly eat some Makaronilaatikko à la mama.

2/9/2010 early evening

After running around (e.g., fetching a wallet that I forgot to take) I finally find my way to the center of Helsinki. Oh boy, Helsinki has really grown on me. I think the I <3 Helsinki campaign is for a reason, there is something charming about the city, at least after you get to know it a bit. To be honest the first two years I lived there I did not like it but now, well I would not mind moving back there (here) one day. 

2/9/2010 late evening

Finally I meet up with my two dear friends with whom I have so much to share, even a bit too much compared to the little time we had. I guess it is better that way, would be awful to sit a whole four hours with nothing to say just talk about the weather. 

Well now I am going to finish my lovely cup of tea (Clipper Indian Chai latte - nom nom) and go to bed. Let the excitement continue.. tomorrow. 

Love from Salla 

little field trip

Sukkalaatikko-ilmiö ja ketsuppia seinällä

Kauan odotettu ja pelätty tentti-kausi on taas alkanut, luennot loppuneet ja kirjaston penkit täyttyneet. Minäkin osaltani täytän opiskelijan osaani: olen varannut kirjastosta joukon kirjoja, alkanut käymään muistiinpanoja läpi ja viettänyt tunteja sisätiloissa nenä kirjojen uumissa.
Mielenkiintoinen ilmiö, jonka olen huomannut tapahtuvan aina tenttikauden aikana, tapahtuu huoneen siisteydessä. Kutsun sitä sukkalaatikko-ilmiöksi: kesken kaiken lukemisen keskittyminen helposti häiriintyy erinäisistä pienistä asioista kuten huoneen tai asunnon siivosta. Yht'äkkiä minut valtaa heltiämätön halu SIIVOTA: puunata kylpyhuoneessa, pestä ylimääräsiä tiskejä, imuroida, viikata vaatteita uudelleen ja jopa järjestää sukkalaatikko. Ei muka pysty lukemaan ennen kuin huone on siisti, toisinsanoen etsin tekosyitä olla lukematta tenttimateriaalia. Ristiriidassa edellisen kanssa, yhtä usein kuin huone tulee siivotuksi, se tulee myös sotkuiseksi. Jos on veittänyt päivän kampuksella ja tulee illalla kotiin ja tavaroita on sikin-sokin, niin sitten heitän takin kasan päälle ja vetäydyn sängylle lukemaan, onhan kuitenkin tärkeämpää lukea tentteihin kuin viettää kallisarvoista aikaa siivoten!
Huoneeni siivo on kuin vuoristorata: kiiltävän tuoksuvan puhtaasta huoneesta tapahtuu vaihto astioita ja vaatteita pursuavaan kirpputoriin, ja yksi pysyy samana: kirjat ja paperit ovat valloittaneet yöpöydän, työpöydän ja ikkunalaudan; alleviivaustusseja ja vihkoja löytyy peiton alta ja pöydän takaa.

Tenttikauteen liittyy paljon muitakin outoja juttuja: sekavat maailmanvalloitusunet, outo ruokavalio, vaihteleva sosiaalinen elämä (välillä pakko nähdä kaikkia ja välillä huoneeseen lukittautuminen), vaihtelevuus ärtyvyyden ja yli-iloisuuden välillä. Puheet vaihtelee siitä miten "ei me stressata,  tämä on vasta eka vuosi" ja "tätä en ikinä pääse läpi, tulevaisuus siivojana"

Aah, ja tietenkin pienet vastoinkäymiset muuntautuvat massiivisiksi edespääsemättömiksi esteiksi. Eilisessä koripallopelissä mun vasemmankäden sormet taittu taaksepäin ja keskisormi-nimetön muuttu elefantin kokosiksi - värisisksi - möykyiksi, jotka ei koukistu tai suoristu (mut ei ne siis poikki menny) ja vasenkäsi viskoo tavaroita vahingossa sinne tänne ja mun kämppis on joutunut tekemään kaikkia pikkujuttuja mihin mä en "enään koskaan kykene yhyy" niinku vaihtamaan mun lakanat, tiskaamaan, nostelemaan esineitä ja availemaan ovia. Hehe, mun kärsivällisyys olis varmaan mennyt jos osat olis toisinpäin.
Ja tietty mun kipu ja kärsimys on vaikeuttany lukukeskittymistä.. no jotain hyvää tästäkin: sen lisäks tietty ettei tarvii tiskata, niin oon oppinu luovaa ensiapua: jääpalapussin ja kylmän veden puuttuessa keksin oivan keinon: jääpaloja sukkaan, sukka solmuun, ja sormet sukan päälle. Tarpeeks pieni ettei tarvii ku kyseisten nivelten osua kylmään, ja tarpeeks paksu sukka ettei jäät sula siitä läpi.

Tohon otsikkoon viitaten: mulla tuli mieleen Mirkka ja Masa -sarjan (Lehtisen) kirja mieleen, missä Sontikkamuori on loukannut ranteensa ja Mirkka menee käymään sen luona ja keittiön seinät on punasen "veren?" peitossa, mikä on vaan tomaattimurskaa peltipurkista jonka Sontikkamuori on yrittäny avata toimimattomalla kädellään. Voin vaan hyvin kuvitella noin käyvän mulle.

No kyllä tän pitäs tästä helpottaa, ehkä mä huomenna pääsen jo harkkoihin :)
Cheers!

Back to Aberystwyth..

.. from the extended 6 weeks holiday in Israel.
Due to the volcanic eruption in Iceland and all the ash above the UK and rest of Europe my flights back from Tel Aviv to London were cancelled three times and when I finally got them rescheduled it was two weeks ahead from the original flights. This all meant that I would miss two weeks of University lectures and seminars but instead receive two amazing extra weeks in Israel with my sisa.
Would and could I complain? Well sure yes, but only because complaining is one of those fun things in life and it's just good to make noise about nothing. But also I had nothing really to complain about. C'mon, an extended holiday in Tel Aviv - yes please!

So I got my holiday and it was full of fun and adventure. Early morning coffee with Hilla at the posh mall by her work place, reading at the park and getting bit by a duck, driving around in a rented car in the middle of West Bank - getting lost, driving on roads that don't exist and being stuck there by the angry Israeli soldiers.

I went to places I haven't been to since 1999, and well yeah, places I've never been to. I got to meet all/most of my sister's friends - what a joy!
I learned to make real coffee with all the steamers and real machines (and people did drink it) at the Gospel Cafe of course where I got to volunteer so many Thursdays wo wow!
In fact, when I was at the Airport on my way back, I was lining to get a cup of coffee and this lady ahead of me got her coffee too cold and the girl tried making it warm enough so many times and I was very professional, telling the lady how the milk should be between 160 and 180 degrees and boiling!

And now I am back to Aberystwyth. Fun thing about small towns - just the first time I walked to the grocery store I saw so many friends and people I know, and was lovely to exchange stories quickly while getting a bottle of milk from Spar.
It was pouring rain when I woke up at the London airport (4.50am to catch the train that I managed to miss) - and I was wearing three shirts under my leather jacket and was still freezing cold. And people spoke a language I could understand and used the word CHEERS instead of thank you (I must be back home!). And MAN, it was green! I sat in a train, watching all the sheep for hour after hour and hill after hill. I did not know that sheep were so animated animals - seriously: chasing each other and running around, trying to climb a tree and how the ears of the little lambs stand up while they're running after the mommy sheep and they look like cats or little dogs.

And I think the homeless people on the London streets are the most polite and helpful when getting lost while dragging a huge luggage in the drizzly morning weather.

All in all, every memory and all the transfers between here and there, and the time I've spend abroad and not, are still a big mess in my head and it is hard to explain what is going through my mind.
But it's lovely to be back, breath the very fresh air and have my very own space after 6 weeks of luggage life and adventure.
I love my room and I have missed the beautiful scenery from the window and what amazing friends I have, who came to celebrate Mayday in my tiny room with a picnic on the floor and wine from paper cups while it was RAINING outside.
What a beautiful day...

on the way

Ben Gurion air port

Back to Wales, look how green it is and how many sheep I saw on the way... and the RAIN!

hyvää syntymäpäivää salla, paljon onnee- aa - vaaaaaN! (no kaks päivää viel)

viikko ja Israel - kaks päivää ja 21vuotta - yks yö ja maa raportti - kaks viikkoo ja pääsiäisloma - sunnuntai ja tiedustelupalvelu essee - keskipäivä ja 24-7 - 14:30 ja takaraja - 6päivää ja Newport - jatkuu ja jatkuu

Numeroita ja laskelmia: Viime viikot oon eläny aikalailla aikataulun kanssa. Kun kattoo "to do"-listaa ja järjestelee kalenteria, tai kun ajattelee jäljellä olevaa työmäärää ja vertaa sitä aikatauluun, niin iskee hetkellinen stressi ja paniikki. Miten sitä aina päätyy tilanteeseen että on enemmän tekemistä kun tuntuu ehtivän ja jaksavan - ja päivätkin tuntuu hupenevan hurjan nopeasti. (ja palautuspäivät lähestyy)
Välillä tuntuu että kaikki tehtävälistat ja aikataulut pitäs vaan unohtaa ja jättää tekemättä, mutta sillon kaikki todennäkösesti kasaantus vaan entistä pahemmin viime metreille. Ja sillon kun on enemmän meneillään niin on ihan hyvä suunnitella ja jaksottaa (vaikkei suunnitelmat aina toimiskaan käytännön tasolla)

Toisaalta vaikka olen aikatauluttanut viimiset kolme viikkoa ennen lomaa, niin huomaan että siitä ajasta on silti voinut nauttia ja ottaa ilon irti.
Aina välillä unohtaa kokonaisuuden ja keskittyy vaan hetkeen, ja asioista iloitsee eniten. Hyvä keskustelu uuden tuttavuuden kanssa, pilates tunnin rauhallisuus, kuoro-esiintyminen, uusi jännittävä aihe luennolla, gospel konsertti iltakirkossa, tai jälkiruoka+jakso aliasta vie kummasti ajatukset pois arjesta ja aikatauluista. Olen tullut siihen tulokseen että hetkestä voi nauttia ja hetkessä voi elää vaikka suunnittelisi samalla pidemmälle ja aikatauluttaisi jaksoja elämässä.

Walesissa on kevät alkanut. Ilma on paljon lämpimämpi, päivällä melkein 10 astetta ja on ollut tosi kauniit säät. Mä oon hetki hetkeltä enemmän kiintynyt tähän paikkaan ja tajunnut miten oikea paikka tämä on tälle hetkelle. Yllättäen on tullut myös sellanen odotus ja ilo siitä että saa olla täällä vielä 2 ja puol vuotta, ja nyt on hyvä ja tuleva on hyvä myös.

Ennenku tulin tänne niin olin tosi ihastunu siihen ajatukseen että oon tulossa pikku kaupunkiin, vaikkakin yliopistokaupunkiin, mikä on Haminan keskustan kokonen ja Haminan väkiluku. "Alkuaikoina" pikkukaupunki piirteitä ei oikeastaan huomannut tai ajatellut, koska kaikki oli uutta ja jännittävää. Jossain vaiheessa aika monet tutut oli tosi Aberystwyth -vastasia, koska tää on tosi pieni paikka ja todellakin eristyksistä sivilisaatiosta, eli 5tunnin junamatkan päästä Lontoosta ja aika matka muihinkaan isoihin kaupunkeihin. Mutta vasta viime aikoina pikkukaupunki charmi on vaikuttanu tosi syvällä mussa ja oon alkanut nauttia tosi paljon siitä että nään tuttuja jatkuvasti, tiedän kadut, kahvilat, ja kaupat läpikotasin ja aika on tavallaan pysähtynyttä vaikka on hirveä vilske ympärillä.

Se on tosi erilaista elää pikkukaupungissa missä ihmiset ei tunne sun vanhempia, perhettä, taustaa, ystäväpiiriä ja oleta sulta tiettyä käyttäytymistä, tai oleta ylipäänsä mitään.
Ja on erilaista elää kaupungissa missä puolet asukkaista on alle 25-vuotiaita ja toinen puolikas on yli 50-vuotiaita. Dynamiikka on ihan erilainen - kun vertaan vaikka Lontoon vanhuksia mummoihin täällä niin siinäkin on iso ero. (Anna, muistatko sen Lontoo-mummon bussissa jonka varpaat tuli yli-ajettua)

Nyt koisimaan.. ja ja yritän mahduttaa mun täyteläiseen aikatauluun pienen blogihetken - (nauraa!)

sometimes good pictures tell more than words

Easter flowers ->Tulips I bought from Morrisons, the usual grocery shop, looking really pretty on the window sill. 

Edla and Marte at Wasabi -sushi place: vegetarian California maki and other maki :D

Silje, California maki and matching cardigan+wall. 

My dear guitar against the wall above my bed. Marte has learned to play "you are my sunshine" already.

Me waiting at Euston -station for the train to Aberystwyth (via Birmingham).