viikko ja Israel - kaks päivää ja 21vuotta - yks yö ja maa raportti - kaks viikkoo ja pääsiäisloma - sunnuntai ja tiedustelupalvelu essee - keskipäivä ja 24-7 - 14:30 ja takaraja - 6päivää ja Newport - jatkuu ja jatkuu
Numeroita ja laskelmia: Viime viikot oon eläny aikalailla aikataulun kanssa. Kun kattoo "to do"-listaa ja järjestelee kalenteria, tai kun ajattelee jäljellä olevaa työmäärää ja vertaa sitä aikatauluun, niin iskee hetkellinen stressi ja paniikki. Miten sitä aina päätyy tilanteeseen että on enemmän tekemistä kun tuntuu ehtivän ja jaksavan - ja päivätkin tuntuu hupenevan hurjan nopeasti. (ja palautuspäivät lähestyy)
Välillä tuntuu että kaikki tehtävälistat ja aikataulut pitäs vaan unohtaa ja jättää tekemättä, mutta sillon kaikki todennäkösesti kasaantus vaan entistä pahemmin viime metreille. Ja sillon kun on enemmän meneillään niin on ihan hyvä suunnitella ja jaksottaa (vaikkei suunnitelmat aina toimiskaan käytännön tasolla)
Toisaalta vaikka olen aikatauluttanut viimiset kolme viikkoa ennen lomaa, niin huomaan että siitä ajasta on silti voinut nauttia ja ottaa ilon irti.
Aina välillä unohtaa kokonaisuuden ja keskittyy vaan hetkeen, ja asioista iloitsee eniten. Hyvä keskustelu uuden tuttavuuden kanssa, pilates tunnin rauhallisuus, kuoro-esiintyminen, uusi jännittävä aihe luennolla, gospel konsertti iltakirkossa, tai jälkiruoka+jakso aliasta vie kummasti ajatukset pois arjesta ja aikatauluista. Olen tullut siihen tulokseen että hetkestä voi nauttia ja hetkessä voi elää vaikka suunnittelisi samalla pidemmälle ja aikatauluttaisi jaksoja elämässä.
Walesissa on kevät alkanut. Ilma on paljon lämpimämpi, päivällä melkein 10 astetta ja on ollut tosi kauniit säät. Mä oon hetki hetkeltä enemmän kiintynyt tähän paikkaan ja tajunnut miten oikea paikka tämä on tälle hetkelle. Yllättäen on tullut myös sellanen odotus ja ilo siitä että saa olla täällä vielä 2 ja puol vuotta, ja nyt on hyvä ja tuleva on hyvä myös.
Ennenku tulin tänne niin olin tosi ihastunu siihen ajatukseen että oon tulossa pikku kaupunkiin, vaikkakin yliopistokaupunkiin, mikä on Haminan keskustan kokonen ja Haminan väkiluku. "Alkuaikoina" pikkukaupunki piirteitä ei oikeastaan huomannut tai ajatellut, koska kaikki oli uutta ja jännittävää. Jossain vaiheessa aika monet tutut oli tosi Aberystwyth -vastasia, koska tää on tosi pieni paikka ja todellakin eristyksistä sivilisaatiosta, eli 5tunnin junamatkan päästä Lontoosta ja aika matka muihinkaan isoihin kaupunkeihin. Mutta vasta viime aikoina pikkukaupunki charmi on vaikuttanu tosi syvällä mussa ja oon alkanut nauttia tosi paljon siitä että nään tuttuja jatkuvasti, tiedän kadut, kahvilat, ja kaupat läpikotasin ja aika on tavallaan pysähtynyttä vaikka on hirveä vilske ympärillä.
Se on tosi erilaista elää pikkukaupungissa missä ihmiset ei tunne sun vanhempia, perhettä, taustaa, ystäväpiiriä ja oleta sulta tiettyä käyttäytymistä, tai oleta ylipäänsä mitään.
Ja on erilaista elää kaupungissa missä puolet asukkaista on alle 25-vuotiaita ja toinen puolikas on yli 50-vuotiaita. Dynamiikka on ihan erilainen - kun vertaan vaikka Lontoon vanhuksia mummoihin täällä niin siinäkin on iso ero. (Anna, muistatko sen Lontoo-mummon bussissa jonka varpaat tuli yli-ajettua)
Nyt koisimaan.. ja ja yritän mahduttaa mun täyteläiseen aikatauluun pienen blogihetken - (nauraa!)
No comments:
Post a Comment