Sukkalaatikko-ilmiö ja ketsuppia seinällä

Kauan odotettu ja pelätty tentti-kausi on taas alkanut, luennot loppuneet ja kirjaston penkit täyttyneet. Minäkin osaltani täytän opiskelijan osaani: olen varannut kirjastosta joukon kirjoja, alkanut käymään muistiinpanoja läpi ja viettänyt tunteja sisätiloissa nenä kirjojen uumissa.
Mielenkiintoinen ilmiö, jonka olen huomannut tapahtuvan aina tenttikauden aikana, tapahtuu huoneen siisteydessä. Kutsun sitä sukkalaatikko-ilmiöksi: kesken kaiken lukemisen keskittyminen helposti häiriintyy erinäisistä pienistä asioista kuten huoneen tai asunnon siivosta. Yht'äkkiä minut valtaa heltiämätön halu SIIVOTA: puunata kylpyhuoneessa, pestä ylimääräsiä tiskejä, imuroida, viikata vaatteita uudelleen ja jopa järjestää sukkalaatikko. Ei muka pysty lukemaan ennen kuin huone on siisti, toisinsanoen etsin tekosyitä olla lukematta tenttimateriaalia. Ristiriidassa edellisen kanssa, yhtä usein kuin huone tulee siivotuksi, se tulee myös sotkuiseksi. Jos on veittänyt päivän kampuksella ja tulee illalla kotiin ja tavaroita on sikin-sokin, niin sitten heitän takin kasan päälle ja vetäydyn sängylle lukemaan, onhan kuitenkin tärkeämpää lukea tentteihin kuin viettää kallisarvoista aikaa siivoten!
Huoneeni siivo on kuin vuoristorata: kiiltävän tuoksuvan puhtaasta huoneesta tapahtuu vaihto astioita ja vaatteita pursuavaan kirpputoriin, ja yksi pysyy samana: kirjat ja paperit ovat valloittaneet yöpöydän, työpöydän ja ikkunalaudan; alleviivaustusseja ja vihkoja löytyy peiton alta ja pöydän takaa.

Tenttikauteen liittyy paljon muitakin outoja juttuja: sekavat maailmanvalloitusunet, outo ruokavalio, vaihteleva sosiaalinen elämä (välillä pakko nähdä kaikkia ja välillä huoneeseen lukittautuminen), vaihtelevuus ärtyvyyden ja yli-iloisuuden välillä. Puheet vaihtelee siitä miten "ei me stressata,  tämä on vasta eka vuosi" ja "tätä en ikinä pääse läpi, tulevaisuus siivojana"

Aah, ja tietenkin pienet vastoinkäymiset muuntautuvat massiivisiksi edespääsemättömiksi esteiksi. Eilisessä koripallopelissä mun vasemmankäden sormet taittu taaksepäin ja keskisormi-nimetön muuttu elefantin kokosiksi - värisisksi - möykyiksi, jotka ei koukistu tai suoristu (mut ei ne siis poikki menny) ja vasenkäsi viskoo tavaroita vahingossa sinne tänne ja mun kämppis on joutunut tekemään kaikkia pikkujuttuja mihin mä en "enään koskaan kykene yhyy" niinku vaihtamaan mun lakanat, tiskaamaan, nostelemaan esineitä ja availemaan ovia. Hehe, mun kärsivällisyys olis varmaan mennyt jos osat olis toisinpäin.
Ja tietty mun kipu ja kärsimys on vaikeuttany lukukeskittymistä.. no jotain hyvää tästäkin: sen lisäks tietty ettei tarvii tiskata, niin oon oppinu luovaa ensiapua: jääpalapussin ja kylmän veden puuttuessa keksin oivan keinon: jääpaloja sukkaan, sukka solmuun, ja sormet sukan päälle. Tarpeeks pieni ettei tarvii ku kyseisten nivelten osua kylmään, ja tarpeeks paksu sukka ettei jäät sula siitä läpi.

Tohon otsikkoon viitaten: mulla tuli mieleen Mirkka ja Masa -sarjan (Lehtisen) kirja mieleen, missä Sontikkamuori on loukannut ranteensa ja Mirkka menee käymään sen luona ja keittiön seinät on punasen "veren?" peitossa, mikä on vaan tomaattimurskaa peltipurkista jonka Sontikkamuori on yrittäny avata toimimattomalla kädellään. Voin vaan hyvin kuvitella noin käyvän mulle.

No kyllä tän pitäs tästä helpottaa, ehkä mä huomenna pääsen jo harkkoihin :)
Cheers!